Psykiatri C.G. Jung on sanonut, että keski-ikä on elämänvaiheista merkittävin.
Hänen mukaansa ihminen rakentaa omaa ulkoista minäänsä, kotiaan, uraansa sekä perhettään 30-40 vuotta. Sen jälkeen huomataan että elämä lie ehkä jo puolessa välissä. Tästä syystä osa panikoi ja yrittää kenties pakonomaisinkin keinoin nuortua tai kasvattaa suojakseen paksua suojahaarniskaa, jonka taakse piiloutua jopa itseltään. Toiset taas alkavat aidosti miettimään, kyselemään sekä etsimään elämälleen syvempää suuntaa. He etsivät vastauksia erilaisiin sisäisiin kysymyksiin, kokeilevat uusia asioita ja pysähtyvät tarkastelemaan itseään ulkoisen sijaan sisäisin silmin.
Tässä ajassa jossa elämme olemme hyvin tietoisia jo ihmisen eri kasvuvaiheesta, sekä keskinmääräisen elämänkaaren sisältämistä haasteista ja kasvunpaikoista sekä tienhaaroista. Totuushan lienee se, että ihminen harvoin itse tietää tai huomioi milloin ja miten hän muuttuu. Yhteistä kaikille on se, että elämän vastoinkäymiset ovat jokaisen kohdalla haastavia. Niiden nivelkohtien merkitys henkiselle kasvulle on ensisijaisen tärkeä piste.
Lainatakseni Caroline Myssiä, joka on toiminut energialääketieteen alalla ja ihmisen tietoisuuden parissa yli 20 vuotta, ja on kirjoittanut lukuisia mystisten traditioiden kautta paranemista käsitteleviä teoksia;
"Ennen kuin yhteiskuntamme hyväksyy mystisyydeksi
kutsumiaan teorioita olennaiseksi osaksi jokapäiväistä
elämäämme, olemme eksyneitä totuudesta"
Kuten sinä ja minä kohtaamme elämämme aikana haasteita kuten; vakava sairaus, läheisen ihmisen kuolema, rakkauden menetys tai muu tragedia, niin ovat lukuisat hengelliset ohjaajat/parantajat löytäneet oman elämänsä haasteiden tieltä polun kohti onnellisempaa, viisaampaa, antoisempaa sekä aidompaa elämää vasta keski-ikäisenä.
On huomion arvoista silti jo tässä vaiheessa mainita, että jokainen meistä näyttää syntyvän kuudenen aistin kera. 1900-luvulla on tehty useita havaintoja psykologian tutkimuksien saralla, alle 7-vuotiaiden lasten parapsykoloogisista ominaisuuksista. Näitä lapsia on alettu 1980-luvulta alkaen kutsumaan Indigo lapsiksi.
Koska olen toiminut jo yli kymmenen vuotta opettajana peruskoulussa sekä toiminut aktiivisena vetäjänä lasten ja nuorten harrastustoiminnassa, voin vakuuttaa että kaikkia emotionaalisesti poikkeavasti käyttäytyviä lapsia ei olla voitu diagnotisoida minkään "häiriön" mukaisesti. Jotkut ovat yksinkertaisesti hyvin herttaisia, mutta yliherkkiä kaikenlaisille emotionaalisille lähteille. Eli ovat aistiherkkiä monitasoisesti isoissa ryhmissä. Seuraavaksi linkki Indigo ilmiöstä. Jos olet kiinnostunut aiheesta, löydät You Tubesta hyvin monenlaisen lapsen tarinan.
Lähde: Caroline Myss/ Parantava Voima. 2009. Karisto.
You Tube/ Indigo children /19.12.2013
